Aloitin lajin toukokuussa 2014 aika nollakunnosta, mutta lajin parissa sai todella nopeasti valtavaa kehitystä monipuolisesti. Laji sopii todellakin kaikille kuntotasosta riippumatta; voimat, kunto ja nopeus ovat kehittyneet, mutta erityisen paljon on kehittynyt liikkuvuus. Paljon muutakin positiivista on tapahtunut, olen pysynyt terveempänä, olo on parempi ja mukavampi kun painoakin on lähtenyt pois mukavat 25kg, joista tosin pieni osa on lähtenyt ennen lajin aloittamista.
Paljon tullut myös uusia kavereita! CrossFit on huippu harrastus, jos ei tykkää kuntoilla yksin, mikä omasta mielestäni on todella tylsää. Salilla ei tarvitse reenata yksin ja kaikki kannustavat toisiaan, mikä auttaa itseäni ainakin puskemaan suorituksista todella paljon enemmän irti ja saa ylitettyä omia rajoja.
Sisäinen kilpailuhenkikin pääsee salilla kyllä hyvin monesti esille, mutta se hieman kuuluu asiaankin kun yrittää tehdä parhaansa. Aina ei ole niin helppoa ja mukavaakaan, mutta silti joka kerta kotiin pääsee yhtä hyvällä mielin kun on suoriutunut päivän jumpista. Ne ovakin välillä hyvin raskaita ja aina ei ole niin hyvä olo treenin aikana. Hyvä olo tulee kyllä viimeistään ovesta ulos astuessa voitettuaan itsensä.
Kaiken mukavan tekemisen pohjana on paljon kehittynyt tekniikka. Tekniikkaharjoitteluun saa treeneissä todella osaavaa ja hyvää ohjausta valmentajilta, jotka neuvovat hyvällä ammattitaidolla. Ei siis tarvitse pelätä jos ei heti osaa kun saa oman osaamistason mukaista ohjausta ja neuvoja tekemiseen. Paljon on asioita, joita en osaa vuoden jälkeenkään vielä, enkä ehkä osaa kaikkea vielä seuraavankaan vuoden jälkeen, tekemistä ja kehitettävää siis riittää. Mutta olisiko mikään harrastaminen hauskaa jos siinä ei olisi haasteita, joiden ylitse yrittää päästä ?
